17. marras, 2015

VAPAUS

Uljaimman hongan latvassa, avaran meren äärellä
Syntyi kotkan poika, rohkeampi, voimakkaampi muista.

Kerran aamun koitteessa sen siivet kantoivat.
Yli maiden ja merien se lensi.
Kohisten halkoivat siiveniskut avaruutta
ja läpitunkevana kaikui sen huuto:

Olen vapaus ! Vaviskaa vääryydentekijät !

Niin kaikki poljetut ja raskautetut keskeyttivät työnsä
ja vaimot, lapsi sylissään, tulivat ulos köyhistä majoistaan.
Ja heidän sydämissään syttyi uusi toivo
ja he kuiskasivat toisilleen:

Eikö se ole kauneus, joka lentää !
Mikä ihmeellinen voima virtaa jäseniimme !
Ja kuinka on aamu niin kaunis – ja aivan kuin uusi !

Mutta kuninkaan jahtivoudit ampuivat kotkan alas,
leikkasivat siltä siivet, polkivat ja häpäisivät sitä.
Ja jättivät sen virumaan kedolle verissään.
Ja ilkkuivat:

Enään et voi huutaa, sillä olet kuollut !

Mutta yöllä orjat hakivat kotkan ruumiin,
hoivasivat ja hyväilivät sitä – sillä he rakastivat lintua
sen toivon tähden, jonka se oli heissä sytyttänyt.
Ja katso, Ihme !
Heidän rakkautensa herätti kotkan uuteen elämään !

Aamulla, pilvien rusottaissa verenkarvaisina,
nousi kotka siivilleen ja lensi yli maan.
Ja kaikki sen viholliset kalpenivat kuullessaan sen siipien suhinaa.

Polkekaa, häpäiskää, tuhotkaa ruumiini !
Olen lentävä ikuisesti ! – Lauloi kotka.
Aina on siipieni suhina halkova ilmaa !
Aina olen laulava – Minä olen vapaus !

Ain` virtaa minusta voimaa sorrettuihin,
niin, että he kuiskaavat toisilleen:

Eikö se ole itse kauneus ja rakkaus, joka lentää !

Se on pienin kaikista, sillä se on sydämissä.
Se on suurin kaikista, sillä se on valloittava koko maailman.

Pentti Lahti