20. helmi, 2019

Satamasta ja sataman vierestä

Päätöksenteon kulttuuri näyttää joskus oudolta tavallisen kuntalaisen näkövinkkelistä. Valta sokaisee ja olo tuntuu voittamattomalta. Vääräuskoiset saa huudella silloin kun juna kulkee, vaikka kivihiililastissa. Tätä tapahtuu juuri tällä hetkellä.

Kokkola pääsi uutisiin kivihiilikuljetusten ja sen lastausten myötä. Vaivihkaa vallankammareissa eteenpäin vietyä kivihiilen lastausta ei tunnu pysäyttävän yhtään mikään. Asukasyhdistyksen tai minkään muunkaan mielipiteillä ei tunnu olevan merkitystä puupennin vertaa.

Tässä herää väkisinkin kysymyksiä päätöksenteon vaikuttimista. Kuinka kauan asiaa on valmisteltu ja miksi asiasta ei ole haluttu aidosti keskustella? Miksi sivuutetaan päätöksenteossa hyvinkin oleellisia asioita? Mitä on asian taustalla sellaista, jota ei ole kerrottu? Kuka kuorii kermat?

Kivihiilen kuljetus ja lastaus ei ole olankohautuksella ohitettava asia. Eikä varsinkaan ympäristönäkökulmasta. Hiilipölyn vaikutuksista on vain huonoja esimerkkejä. Asutusten läpi kulkevat tuhannet kivihiilellä lastatut junanvaunut jättävät varmasti merkkinsä kulkiessaan. Ja mitä kaikkea se vaikuttaa pohjavesialueisiin, voin vain kuvitella.

Rautapelletin lastaus satamassa tulee kestämään näillä näkymin vielä vuosia eteenpäin. Sen tuomat työpaikat ja verotulot ovat velkaisen kaupungin kannalta iso asia. Niin myös satamasta tienestinsä saaville ahtaajille ja kesätyöntekijöille. Tilanne muuttuu hyvin nopeasti kivihiilen myötä. Se ei sovi rautapelletin kanssa samalle areenalle. Jonkun on siis väistettävä. Kumpi se on tässä tapauksessa? Ja mikä on sen hinta kaupunkilaisille?

Järjen käyttö on joskus sallittua, jopa päätöksenteossa. Ja asukkaiden kuuleminen. Valtaapitäville se vain on joskus pirun vaikeaa.