6. maalis, 2017

 

Mietin sote- ja maakuntauudistuksen problematiikkaa ja maakunnan suhdetta Kokkolaan ja päinvastoin.  Soite käyskentelee vasta alkumetrejään ja nyt jo Kokkolan kaupunki on avaamassa tämän vuoden talousarviotaan. Soiten ja Kokkolan kaupungin ajatukset kustannuksista eivät tunnu käyvän yksiin, vaikka molemmissa vaikuttaa samoja henkilöitä. Ottamatta henkilöihin itsessään kantaa, varmasti ovat asiaan perehtyneitä. Asiassa on kuitenkin pieni ristiriita, niin Kokkolan kuin maakunnankin kannalta.

Kokkolan kaupungin taloustilanteeseen on monia syitä. Niitä on esitetty aina kuntaliitoksista sataman yhtiöittämiseen. Kumpikin on varmaan osaltaan kustannuksiin vaikuttanut. Syyt on kuitenkin kokonaisuudessaan paljon syvemmällä.

Sote-uudistuksen tarpeesta ei tarvitse kiistellä. Se kuinka uudistus hoidetaan, on poliittisen väännön kohteena. Ja vaikka sotea ei mielletäkään asiaksi, joista kunnissa jatkossa päätetään, vaikuttaa se kuitenkin jokaiseen kuntalaiseen, asemasta ja varallisuudesta riippumatta. Siksi se on hyvin keskeinen asia tälläkin hetkellä, kuten myös tulevaisuudessa.

Väki vanhenee, työttömyys pysyy korkealla ja sairastelut lisääntyy. Nämä ovat tosiasioita, jotka on otettava huomioon tulevaisuutta suunnitellessa, olkoon kyse Kokkolasta tai maakunnasta. Molemmat tarvitsee toisiansa selvitäkseen, käy uudistusten pyörteissä kuinka tahansa. Se tuntuu unohtuvan kun mitellään vallasta ja vastuista. Soisi viimeinkin yhteisen sävelen löytyvän ilman jatkuvaa vastakkain asettelua.

Kokkolan taloustilannetta miettiessä, ihmetyttää miksi kaupunki varaa joka vuosi rahaa pitkäaikaistyöttömyyden mukanaan tuomien sakkomaksujen maksamiseen hurjia summia. Tuolla rahalla voitaisiin järjestää useille pitkäaikaistyöttömille töitä ja ihan oikealla palkalla, jos vain oikeasti halutaan. Tekemätöntä työtä kaupungilla kyllä riittää. Puhutaan sadoista tuhansista euroista, jopa miljoonista. Ennalta ehkäisevää toimintaa kokonaisuudessaan, joka toisi hyvinvointia sekä kaivattua säästöä suoraan kaupungin kassaan.

Mutta palataan niihin palveluihin. Suunnitellussa uudistuksessa julkinen sektori koetaan isoksi ja pahaksi kustannussyöpöksi. Ja siksi se halutaan  ajaa alas. Erittäin lyhytnäköistä ajattelua. Yhtiöittäminen johtaa yksityistämiseen ja todellisuudessa kustannusten erittäin rajuun nousuun, joita voi hillitä vain työntekijöiden vähentämisellä. Se taas johtaa palveluiden heikkenemiseen ja erikoissairaanhoidon menojen kasvuun. Oravanpyörä joka ei hevillä pysähdy.

Suurin ongelma on perusterveydenhuollosta ja ennaltaehkäisevästä työstä säästäminen. Kouluterveyshuollon alasajaminen 90-luvulla näkyy tämän päivän nuorissa aikuisissa, yksinäisissä nuorissa miehissä. Ja sama tahti jatkuu. Tässä kunnat on avainasemassa, riippumatta siitä mitä valtiovalta suuressa viisaudessaan milloinkin päättää. Kunnissa onkin viisainta laittaa roponsa lasten ja nuorten hyvinvointiin ja samalla huolehtia perusterveydenhuolto kuntoon. Se on säästämistä tulevaisuuteen.

Työssäkäyvällä on työterveyshuolto, joka toimii kohtuullisen hyvin. Samaa mahdollisuutta ei ole pienituloisella työttömällä, eläkeläisellä, opiskelijalla jne. Heille olisi suuri apu terveyskeskusmaksujen poistosta. Raha kun saattaa olla esteenä ajoissa hoitoon hakeutumiselle. Ja se taas myöhemmässä vaiheessa näkyy erikoissairaanhoidon kustannuksissa.

Pelastaako siis Soite maakunnan ja kuntien talouden? Mahdollisuuksia on, jos löytyy yhteistä tahtoa.

 

Kauko Niemi

Kunnallisvaaliehdokas vas.